Ensimmäinen kirjoitus ja kuukausi jo töissä.

Tästä se blogin kirjoitus sitten lähtee.

Niin nopeasti liikkuvaan junaan hyppäsin kyytiin että en ole sitä ehtinyt tänne edes dokumentoimaan, jos nyt sitten. Ensimmäiset viikot meni hieman hämmästellessä ja opetellessa talon käytäntöjä kuin myös järjestelmiä, yllättävän nopeasti sitä sai työstä kiinni ja vastuuta on tullut kiitettävästi alusta lähtien. Niinkin pienet asiat kuin itsensä sisään ja ulos leimaaminen oli aluksi hankalaa, ei siis uskoisi että nyt pyörittelee Moodlen tukipostia, konsultoi opettajia Moodlen käytössä ja tekee Moodle pohjia monen muun työn ohessa.

Ehkä hienointa on ollut saada tehdä työtä joka on oikeasti omaa alaa, vieläpä ensimmäistä kertaa elämässä. Sen lisäksi että on saanut hyödyntää omia tietojaan ja vahvuuksiaan on saanut valokuvata ja käsitellä kuvia joka on ollut harrastuksena/työnä jo 7-vuotta.

Blogia en ole koskaan itse pitänyt, tietoa blogeista on kuitenkin tullut tässä kuukauden harjoittelun aikana uskomattoman paljon muun sosiaalisen median yhteydessä. On ollut hienoa huomata näin opiskelijan näkökulmasta miten opettajia ikään katsomatta opetetaan käyttämään uusia internetin tarjoamia opetusmahdollisuuksia. Tutuiksi ovat tulleet juuri nämä blogit, Second life, Sametime, Adobe Connect Pro ja viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisimpänä Moodle.

Blogin aloittamisessa oli pieniä paineita kun tämä itsensä ilmaiseminen tekstillä ei ole se luontevin puoli minussa, toivottavasti tätä kuitenkin jotenkin pystyy lukemaan. Eikä tässä ainakaan silloin kehity jos ei edes yritä. Itsellenihän enemmänkin tätä blogia kirjoittelen ja olen enemmän kuin tyytyväinen jos joku muukin tätä haluaa lukea. Jos ei muuten niin seuraava harjoittelija saa blogistani hieman suuntaa omasta harjoittelustaan, itse ainakin luin aikaisempien harjoittelijoiden blogit sanasta sanaan.

Yritän tänne kahden viikon sisään saada uutta kirjoitusta, jos vaikka vähän jakaisi tämän ensimmäisen kuukauden asioita sinnekkin. Niin paljon on tapahtunut jo tässä ajassa että eiköhän runoja riitä vielä silloinkin.